YRITTÄMINEN

Muotoilija toimii yrittäjänä yleensä joko suunnittelijakonsulttina tai tuotannollisena yrittäjänä.

Kuvan lähde ei tiedossa, kuka tietää? Sosiaalisessa mediassa ajoittain pyörivässä kuvassa irvaillaan osallistavan muotoilun, participatory designin, idealle.

Muotoilualojen yrittäjyys näyttäytyy usein muotoilutoimistonyrittämisenä tai tuotannollisena yrittämisenä. Muotoilija on siis oman alansa konsultti, joka työskentelee palkkiota vastaan toisen valmistavan yrityksen hankkeessa tai harjoittaa itse tuotteen tai palvelun valmistamista ja myymistä joko toisille yrityksille tai suoraan kuluttajille.

Yrittäjyyden teoriat voi jakaa kahteen ensinäkemältä vastakkaiseen lähestymistapaan: objektivistiseen ja subjektivistiseen (Nielsen ym. 2017). Monet teoriat esittävät yrittämisen päättäväisenä toimena, jonka yrittäjä voi suunnitella etukäteen. Yrittäjä voi suunnitella prosessin, ja ne vaiheet, jotka hänen on käytävä läpi saavuttaakseen tavoitteensa: kyse on palapelin kokoamisen kaltaista toiminnasta.

Toisten yrittäjyysteorioiden mukaan yrittäjä ei pyri ennustamaan tavoiteltavaa lopputulosta tai niitä keinoja, joilla hän ne saavuttaa: yrittäjän luomaa kuvaa (palapeli) ei ole vielä olemassa, yrittäjämäinen toiminta muistuttaa vaiheittaista improvisaatiota: effektuaalisen yrittämisen metaforana toimii tilkkutäkki (ks. Sarasvathy 2008).

Ovatko mahdollisuudet läsnä ympärillämme kaiken aikaa vain odottaen että ne löydetään, keksitään vai ovatko mahdollisuudet ihmisen luomia, tekemällä tehtyjä? Nielsen ym. (2017) mukaan paradoksi on seuraava: ovatko yrittämisen mahdollisuudet löydettyjä vai luotuja?

Sama yrittämisen paradoksi on helppo tunnistaa myös tuotekehityksessä ja muotoilussa. Vallitseva ”rationaalinen” ja lineaarinen (tai ympyrän kehään viritetty) normatiivinen step-by-step-malli (objektivistinen) esittää muotoilun prosessina, joka käynnistyy, kun siihen syötetään tarvittavat lähtötiedot.

Vastakkainen (subjektivistinen) konstruktionistinen malli esittää muotoilun epämääräisenä improvisaatioon perustuvana toimintana, joka lähtee liikkeelle muotoilijan identiteetistä, rakentuu toiminnan reflektiona ja perustuu vakuuttavuuden illuusiolle (Kettunen 2013).

Muotoilun ja yrittäjyyden toimintojen samankaltaiset luonteet korostuvat yrittäjyyden alkuvaiheessa (startup). Yrittäjä muotoilee uutta innovaatiotaan, tuotetta samalla kun hän muotoilee yritystään, organisaatiota. Kun tuotteen muotoilun sumea alkupää (fuzzy front end) kirkastuu, alkaa yrittämisen ja liiketoiminnan sumea alkupää (Nielsen & Christensen 2014). Kun muotoilija kehittää uuden tuotteen, on yksi hänen vaihtoehtonsa ryhtyä sitä tuottamaan, alkaa yrittäjäksi.

Oppikirjansa Entrepreneurship in theory and practice toisessa painoksessa (2017) Nielsen ym. tuovat esille muotoiluajattelun (design thinking) uniikkina luovana (subjektivistisena) lähestymisenä yrittäjämäisten prosessien lanseeramiseen (launcing) ja kehittämiseen. Kuitenkin, valtaosa käytännön kirjoituksista näkee muotoiluajattelun ja palvelumuotoilun vallitsevan ongelmanratkaisukeskustelun mukaisena rationaalisena objektivistisena toimintana.

Yrittämiselle ja muotoilulla on paljon yhteistä. Sarasvathy ym. (2008) näkevät yrittäjät uusien artefaktien muotoilijoina, ja näitä artefakteja ovat esimerkiksi uudet organisaatiot, instituutiot ja markkinat. Boland ym. (2008) kuvaavat yrittäjää design managerina, Kortzfleisch ym. (2003) esittävät konseptin yrittäjämäisestä muotoiluajattelusta ja Nielsen ja Christensen (2014) valottavat, mitä perinteinen muotoilujohtamisen (design management) kirjallisuus voi oppi yrittäjyydestä.

Uusien mahdollisuuksien luomisessa yrittäminen ja muotoilu pystyvät hyödyntämään samankaltaisia lähestymistapoja. Ero löytyy siitä, miten muotoilija tuotteen suunniteltuaan voi palata taas alkuun suunnittelemaan toista uutta tuotetta. Yrittäjä taas jatkaa liiketoimintaansa perustuen siihen yhteen uuteen tuotteeseen tai samankaltaisiin myöhempiin versioihin tuotteesta. Muotoilija saa siis lentää kukasta kukkaan ja luoda juttuja, kun yrittäjä joutuu sitoutumaan – kenties vuosiksi – yhteen tuotteeseen uskoen ja sinnikkäästi puurtamaan eteenpäin. Muotoilijan perinteisen identiteetin omaksuneen silmissä yrittäminen voi näyttää – ei niin hauskalta toiminnalta.

Kuitenkin, on nähtävissä merkkejä siitä, miten jo muotoilijoina etabloituneet 3-kymppiset jättävät design-kentän ja hyödyntävät osaamistaan tuotannollisina yrittäjinä. Muotoilukoulutuksen tavoitteeksi voi asettaa näiden muotoilutaustaisten yrittäjien esille tuominen koulutuksessa ja ammatillisina malleina opiskelijan oman identiteetin rakentamisessa.

Kuva 1. Muotoilutalouden kenttä. Piirros Ilkka Kettunen

Kirjallisuutta

Inga Koskisen (2020) kirja Sovi, älä riitele: menestyvän sopimuksen perusteet on pienyrittäjille – vaikkapa muotoilijalle – tehty opas tarjousten ja sopimusten tekmiseen. Kirja sopiii yhdeksi muotoilun ammattikäytännön tai muotoluyrittäjyyden oppikirjaksi tai lukemiseksi yrittämistä suunnittelevalle. Koskisen blogissa taas opastetaan mm. tärkeästä osakassopimuksesta osakeyhtiössä.

Lähteet

Boland ym. 2008

Haikkola, L. & Sami Myllyniemi, S. 2020. Hyvää työtä! Nuorisobarometri 2019. Helsinki: Nuorisotutkimusseura

Kettunen I. 2013. Mielekkyyden muotoilu: autoetnografia tuotekehityksen alkuvaiheista. Kuusamo: Aatepaja.

Kortzfleisch, H.F.O., Von Zervas, D. & Mokanis, I. 2013. Potentials of entrepreneurial design thinking for entrepreneurial education. Teoksessa Procedia – Social and Behavioral Science 106, 4th International Conference on New Horizons in Education, 2089-2092.

Nielsen, S. & Christensen, P. 2014. The wicked problem of design management: perspectives from the field or entrepreneurship. The Design Journal 17, 4, 560-582.

Nielsen, S.L., Klyver, K., Rostgaard Evald, M. & Bager, T. 2017. Entrepreneurship in theory and practice: paradoxes in play. 2nd Edition. Cheltenham: Edward Elgar.

Sarasvathy, S.D., Dew, N., Read, S. & Wiltbank, R. 2008. Designing organizations that design environments: lesson from entrepreneurial expertise. Organization Studies 29, 3, 331-350.