TYÖ

Muotoiluammatin tulevaisuus

 

Olisiko muotoilijan ammatti minua varten? Kenen kannattaa hakeutua muotoilun koulutukseen?

Lähtökohtana uran ja työelämän suunnittelulle on usein ajatus siitä, että ihmisen kannattaa hakeutua sellaiselle uralle, johon hänellä on aikaisempaa suuntautumista, kiinnostusta, menestystä, lahjojakin.

Muotoilijat ovat luovia ihmisiä, joita kiinnostaa esteettiset, käytännölliset ja rakenteelliset seikat tuotteissa ja ympäristöissä.

Monen muotoilijan taustalla on harrastusta legoihin, koottaviin pienoismalleihin, piirtämiseen, väreihin, kuvataiteisiin, käsitöihin ja rakentamiseen. Muotoilija on kiinnostunut kuvista, grafiikasta, pakkauksista, brändeistä, sovelluksista ja tuotteista ja arkipäivän estetiikasta.

Muotoilija voi toimia tuotteiden ja palvelujen suunnittelijana tai muissa muotoilualan tehtävissä, kuten tutkijana, kouluttajana tai muuna asiantuntijana.

Muotoilija voi työskennellä muotoilupalveluja tarjoavana yrittäjänä tai omaa innovaatiotaan kehittävänä start-up-yrittäjänä.

Muotoiluinstituutin entinen rehtori Antti Hassi väitti 1980-luvulla, että maalaispojista ja -tytöistä tulee hyviä muotoilijoita, koska heillä on kiinnityskohtia tosiolevaan

Muotoilualan asiantuntijajärjestö Ornamo kehittää muotoilijan ammattia ja vaikuttaa muotoilun asemaan yhteiskunnassa. Jäseniä on 2 500.

Muotoiluammatin tulevaisuus (11) Baldwin (2019) maalaa synkkää tulevaisuutta länsimaisille asiantuntijoille, joihin voidaan kuvitella muotoilijoidenkin kuuluvan. Automaattisen kielenkääntämisen ohjelmistojen edistyessä ulkomaisten freelancereiden käyttäminen yleistyy. Asiantuntijatyön teettäminen – selvällä Suomen kielellä – kaukana ulkomailla tulee melkein yhtä helpoksi kuin paikallisten muotoilijoiden käyttäminen – ja paljon halvemmaksi. ”Teleimmigrantit” avaavat uuden vaiheen globalisaatiossa. Teleläsnäolo ja lisätty todellisuus tuovat etätyöntekijät lähelle.

Haavoittuvaisimpia aloja ovat asiantuntijatehtävät, tieteelliset ja teknologisen sektorin tehtävät, rahoitus, teollisuus ja media.

Muotoilijan työ sisältää paljon sellaisia usein toistuvia työvaiheita, joiden voidaan katsoa olevan helposti automatisoitavissa. On helppo kuvitella robotti, joka auttaisi muotoilijaa näissä teknisissä ja hallinnollisissa tehtävissä, kuten piirustusten, digitaalisten ja fyysisten mallien tekeminen, teknisten osaongelmien ratkaisua ja olemassa olevien ratkaisujen hyödyntäminen.

Beldwinin (2019) mukaan työ jonka voi tehdä yksin, automatisoidaan tai se häviää halvemmin työvoiman maihin. Sellainen työ, jonka tekeminen vaatii läsnäoloa muiden ihmisten – kollegoiden tai asiakkaiden – kanssa samassa huoneessa, on säilyvä tulevaisuuden tehtävä. Tai jos asiantuntija on käytettävä jotain tiettyä konetta. Työ joka vaatii henkilökohtaista vuorovaikutusta epävakaassa tai tuntemattomassa tilanteessa, on suojattu tekoälyltä. Jos työtehtävä on helposti selitettäviä, se voidaan automatisoida. Jos työn kuvaaminen ei ole helppoa, sitä ei voi automatisoida (ks. Oppenheimer 2019 tutkijan haastattelu…)

Opetushallituksen ennakointifoorumin mukaan (Opetushallitus 2019) mukaan geneeristen eli yleisten työelämäosaamisten muutos korostuu eniten ongelmanratkaisutaidot, itseohjautuvuus, kokonaisuuksien hallinta, luovuus, oppimiskyky ja joustavuus.

Useat tutkijat ja mielipidevaikuttajat luettelevat muotoilijan, tuotesuunnittelijan ja kaupallisten sisältöjen luojien olevan sellaisia ammatteja, jotka säilyvät tulevaisuudessa automatisation ja robottien karsiessa nykyisiä työtehtäviä (Oppenheimer 2019, Terde, …).

Luovuus, omaperäisyys, kriittinen ajattelu, teknologinen osaaminen, improvisaatio, ongelmanratkaisutaidot ja sosiaalinen ja emotionaalinen älykkyys ovat taitoja joita tarvitaan tulevaisuuden työpaikoissa.

Tulevaisuudessa työ on oppimista. Yhä useammin eteemme tulee tilanteita ja tehtäviä, joita emme osaa ratkaista koulutuksen tai kokemuksemme tuoman työkalupakin avulla, vaan joudumme oppimaan työtä sitä tehdessämme. Työ tekijäänsä opettaa. Oppiminen ja innovaation tuottaminen (muotoilutyö) lähestyvät toisiaan. Ne voivat tapahtua ”uudella tavalla, uudesta näkökulmasta ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa” (Niemi 2016,106).

Kirjallisuutta

Lewrick, M., Thommen, J-P. & Leifer, L. 2020. The Design Thinking Playbook: Empower Yourself, Embrace Change, and Visualize a Joyful Life. Hoboken: Wiley.

Tämä helppolukuinen työkirja on life design -kirjojen parhaita – toistaiseksi. Standfordin d.schoolin porukkaaa käy oman elämän ja ammatillisen uran suunnittelua läpi tutulla muotoiluajattelun prosessilla: ymmärrä, havainnoi, määrittele, ideoi, prototyyppi rakenna ja testaa.

Kuva luvusta: Ammatillinen urasuunnittelu s. 196

Vaikka kirja seuraa tuotemuotoilusta tuttua lineaarista prosessia, tehtävät ovat kaikki kirjoittamiseen, älylliseen kirjalliseen ilmaisuun perustuvia. Muotoilua tässä siis tehdään kirjoittamalla. Tämä ratkaisu pohjautunee siihen, että kirjalla on laajempi potentiaalinen kohderyhmä kuin muotoilumenetelmiä, kuten piitämistä, hallitsevia.

Kirjaa voi hyvin suositella opiskelijalle ja ammattilaisellekin. Kirjassa seikkailleekin kolme persoonaa: parikymppinen opiskelija, 30 ja risat ammattilainen ja viisikymppinen varhaista eläkettä miettivä.