Leena Muotio
FT, yliopettaja
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu – Xamk
20.9.2021
Vertaileva tutkimus, vertailututkimus, komparatiivinen tutkimus, vertailuaineistojen analyysi, referenssikohteiden tutkimus – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kulttuurien välisten erojen tarkastelu tapahtuu vertaamalla kulttuurituotteita keskenään. Muotoilutuotteiden kehitys etenee vertailun avulla. Muotoiluprosessissa ja sitä edeltävässä tiedonhankinnassa eli tutkivassa muotoilussa vertailu on luonnollinen ja välttämätönkin lähestymistapa, jotta päästään selvyyteen siitä, mitä ja miten on aiemmin tehty ja mihin suuntaan muodonanto on muuttunut. Uutta luovilla aloilla vertailu näyttää suuntaa tulevaan; miltä tulevaisuuden muotoilutuotteet, palvelut ja suunnittelu näyttävät, miten teknologinen kehitys vaikuttaa toiminnallisuuteen ja miten kestävän kehityksen haasteisiin vastataan. Vertailukohteita on paljon muitakin. Tämän vertailutiedon saamisen välttämättömyys pätee kaikilla muotoilun osa-alueilla. Vertailun merkityksen vahvistuminen liittyy laajemminkin viime vuosikymmeninä humanistisissa tieteissä vahvistuneeseen vertailevaan tutkimusotteeseen ja vertailevan tutkimusintressin vahvistumiseen (Kekkonen 2008, 32).
Vertailussa tuotteen tai palvelun lajityypin (genre) ja identiteetin kysymykset nousevat esiin. Ajateltaessa esimerkiksi juomalasien lajityyppiä, on oleellinen kysymys juomalasin identiteetin määrittelyssä sille valittu muoto, jonka avulla se liittyy aiempien juomalasien joukkoon. Tällöin kysymys siitä, millainen on tuotteet ”DNA” eli millainen on sen muotokieli, on oleellinen. Muotoilija on verrannut toisiinsa muutamia aiemmin suunniteltuja juomalaseja ja tehnyt vertailun perusteella valintoja, joiden myötä uudesta tuotteesta tulee tietynlainen, esimerkiksi enemmän Aino-lasin DNA:ta kantava kuin Villeroy & Bochin Ovid-juomalasin kaltainen. Tuotteen DNA:lla tarkoitetaan tässä sitä muodonantoon siirtyvää perimää, jonka kaltaista on haluttu esineen muotokieleen siirtää. Muodon DNA:n tutkiminen tapahtuu aiempaan vertaamalla ja sitä uuteen suuntaan kehittämällä – joskus myös historiasta muodonantoa toisintamalla.
Vertailtaessa tarkastellaan ja täsmennetään näitä genreen sisältyviä tai lajiin kuuluvia eroavaisuuksia sekä tutkitaan, onko tapausten välillä muita, johdonmukaisesti samalla tavalla vaihtelevia eroja. Jos tällaisia löytyy, tutkija pohtii, mikä on eroavaisuuksien suhde toisiinsa; ovatko ne esimerkiksi toistensa syitä tai seurauksia, taikka ovatko ne oireita syvällisemmästä luokkajaosta tapausten välillä. Vertailuun kuuluu aina myös kohteen havainnointi.
Toisinaan se joukko, josta tietoja halutaan (perusjoukko), on niin pieni, että kaikki sen jäsenet voidaan tutkia, eli voidaan tehdä kokonaistutkimus. Tavallisesti joukko on kuitenkin niin lukuisa, että on edullisempaa poimia siitä otos eli tehdä otantatutkimus, ja sitten yleistää tulokset. Tällöin siis katsotaan, että tulokset koskevat koko perusjoukkoa (tietyllä erehtymisen riskillä).
Vertailu voi olla luonteeltaan toteavaa, jolloin pyritään kuvaamaan ja selittämään valituissa tapauksissa havaitut muuttujat (invarianssit). Tällöin kohdetta ei pyritä muuttamaan vaan sen olemusta tutkitaan sellaisenaan. Vertailu voi olla luonteeltaan myös ohjaavaa, jolloin tarkoitus ei ole vain kuvata vaan myös parantaa kohteen nykytilaa tai muita vastaavia kohteita (tuotteita) tulevaisuudessa. Soveltavan tutkimuksen piirissä lähestymistapa on useimmiten ensin toteava, sitten ohjaava. Tuotteen muuttamiseen tai parantamiseen tähtääminen vaikuttaa myös vertailtavien kohteiden valintaan. On tärkeää huomata, että suunnittelija tekee omaa työtään ohjaavaa vertailua luonnostaan, sillä se kuuluu osana ammattitaitoon ja suunnittelijan hiljaisen tiedon kartuttamiseen. Tutkimusta tehtäessä tämä vertailu on tärkeää tuoda jäsentyneesti näkyväksi, jotta suunnittelun lopputulos tulee hyvin perusteltua vertailun kautta. Tällöin tutkimukseen tulee myös kirjoittaa tarkasti auki kohteen muuttumista ja muuttamista selittävät tekijät, jotka on havaittu vertailun avulla.
Vertailumenetelmä on erinomaisen joustava, sillä se sopii niin koko tutkimushankkeen rungoksi kuin myös yksityiskohtien vertailemiseen toisten menetelmien apuna. Lisäksi sillä on harvinainen etu: sen avulla voidaan tehokkaasti saada esiin (eksplikoida) hiljaista eli sanatonta tietoa tai asenteita.
Jos valitset vertailun tutkimusmenetelmäksesi, lue lisää aiheesta esimerkiksi seuraavista lähteistä. Pentti Roution teoksesta voi lukea lisää vertailututkimuksen analyysitavoista:
Alapuro & Arminen. 2004. Vertailevan tutkimuksen ulottuvuuksia. Helsinki: WSOY.
Anttila, P. S.a. Tutkimisen taito ja tiedon hankinta. Metodix. Metoditietämystä kaikille. Saatavissa: https://metodix.fi/2014/05/17/anttila-pirkko-tutkimisen-taito-ja-tiedon-hankinta/
Esser F. & Vliegenthart R. Comparative Research Methods. Saatavissa: Comparative Research Methods – Esser – – Major Reference Works – Wiley Online Library AVAAKO KOKONAAN?
Kekkonen J. 2008. Vertailevan tutkimuksen haasteita. Tieteessä tapahtuu 3–4/2008. Verkkolehti. Helsinki: Tieteellisten seurain valtuuskunta. Saatavissa: https://journal.fi/tt/article/view/482.
Luoma, P. 2006. Johdatusta kvalitatiiviseen vertailevaan analyysiin. WWW-dokumentti. Tampereen yliopisto. Päivitetty: 23.11.2006. Saatavissa: https://www.oulu.fi/sosiologia/node/5047
Melin, H. 2005. Vertailevan tutkimuksen monet lähtökohdat. Teoksessa P. Räsänen, A-H. Anttila & H. Melin (toim.) Tutkimus menetelmien pyörteessä. Sosiaalitutkimuksen lähtökohdat ja valinnat. Jyväskylä: WS Bookwell Oy.
Pitkäranta, A. 2014.Laadullinen tutkimus opinnäytetyönä, Työkirja ammattikorkeakouluun. E-kirja. Jokioinen: e-Oppi Oy. Saatavissa: http://kaak-kuri.finna.fi/
Puusa, A. & Juuti, P. 2020. Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. E-kirja. Helsinki: Gaudeamus. Saatavissa: https://www.ellibslibrary.com/reader/9789523456167.
Routio, P. 2007. Tuotetiede – tuotteiden kehittämistä avustava tutkimus. Internet-painos 25.1.2006. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu. Saatavissa: https://docplayer.fi/2843619-Routio-tuotetiede-tuotteiden-kehittamista-avustava-tutkimus.html.