Leena Muotio
FT, yliopettaja
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu – XAMK
27.1.2022
Tapaustutkimus, josta puhutaan usein myös sen englanninkielisellä nimellä case-tutkimus (case study), ei pyri yleistämään tietoa vaan kiinnostus kohdistuu yhteen merkittävään kohteeseen tai tapaukseen, jota pyritään ymmärtämään mahdollisimman syvällisesti ja suorittamaan muotoilutehtävä tämän ymmärryksen valossa. Tutkimuksen kohde on näin olleen ikään kuin näyte jostakin yleisemmästä ja laajemmasta ilmiöstä tai asiasta (Vuori s.a.). Tapaustutkimus sopii siis tutkimusstrategiaksi sellaisissa muotoilualan tutkimuksissa, jossa tutkimuksen kohteena on selkeästi yksi uniikki, yksilöllinen kohde, kuten työyhteisö, organisaatio, tapahtuma, verkkosivujen kehittäminen, palvelun kehittäminen, uudenlainen tuote tai suunnitelma tietylle kohteelle.
Yllä oleva listaus sekä Theseus-verkkopalvelussa tehty tarkastelu kertovat, että muotoilun tutkimusmenetelmänä tapaustutkimusta käytetään useimmiten palvelumuotoilun ja sisustusarkkitehtuurin opinnäytetöissä, mutta myös graafisen suunnittelun ja tuotemuotoilun opinnäytteissä.
Tarkasteltaessa tapaustutkimusta muotoilun tutkimuksen kontekstissa, on huomattava myös tapaustutkimuksen kytkeytyminen toimintatutkimukseen. Tapaustutkimus onkin sekä laadullinen että prosessiluonteinen menetelmä. Vaikka toimintatutkimus (action research) on tapaustutkimusta, kaikki tapaustutkimus ei ole toimintatutkimusta. Tapaustutkimuksessa tutkittava tapaus on määritelty etukäteen ja sitä analysoidaan valittua teoriataustaa vasten. Siinä tutkija ei pyri muuttamaan tutkimuskohdettaan, mikä puolestaan on toimintatutkimuksessa oleellista. Toimintatutkimuksessa ei ole valmiita tapauksia, joita tutkittaisiin, vaan ne on rakennettava itse prosessin aikana. Toimintatutkimus on esitelty tältä sivustolta löytyvässä, Sinikka Ruohosen kirjoittamassa artikkelissa Toimintatutkimus.
Tapaustutkimusta tehtäessä kohteen rajaaminen tarkasti on erittäin tärkeää, jotta tutkimus kohdentuu juuri tarkasteltavana olevaan kohteeseen. Tämä itsestään selvältä tuntuva neuvo on kullan arvoinen, sillä tapaustutkimuksen kohteet ovat usein osa hyvin laajoja kokonaisuuksia, jolloin epäselvä rajaaminen voi aiheuttaa tutkimustehtävän epämääräisyyttä ja liiallista laajenemista. Jos siis tapaustutkimuksen kohteena on esimerkiksi verkkokaupan asiakaskokemuksen parantaminen palvelumuotoilun avulla, on tutkimuksen kohteena yksi tietty verkkokauppa, jonka palvelun parantamiseen keskitytään tutkimustehtävässä. Tarkka rajaus käsitekartan, viitekehyksen ja tutkimuskysymysten avulla johdattaa myös realististen tiedonhaku- ja tutkimusmenetelmien valintaan. Huomattavaa onkin, että tapaustutkimuksissa käytetään niin laadullisia kuin määrällisiäkin menetelmiä sen mukaan, mitä halutaan tutkimuksessa saada selville.
Huomattavaa on, että nykyään case-sanaa ei käytetä suomenkielisissä tutkimuksissa.
Seuraavat artikkelit ja kirjat sekä tämän artikkelin lähteenä käytetty teksti tapaustutkimuksesta ovat hyvää luettavaa sekä lähdeaineistoa tapaustutkimuksesta
Aaltio, Iiris: Case-tutkimus metodisena lähestymistapana:
KvaliMOT – Tapaustutkimus:
https://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L5_5.html
Vilkka, H. 2012. Tutki ja kehitä. Helsinki: PS-Kustannus.
Tapaustutkimuksen luonteesta saa hyvin tietoa, kun kirjoittaa www.theseus.fi -sivustolla (valtakunnallinen ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöpankki) nimikehakuun hakusanaksi tapaustutkimus (tai case). Hausta löytyvistä opinnäytetöistä voi tarkastella miten niissä on esitelty ja perusteltu tapaustutkimus menetelmänä sekä miten aineisto on kerätty ja analysoitu.
Lähteet:
Vuori, J. S.a. Tapaustutkimus. Tietoarkisto. Saatavissa: https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvali/tutkimusasetelma/tapaustutkimus/ [viitattu 24.2.2024].