Ilana Vähätupa, 9.9.2021
Diskursiivisen ja kriittisen muotoilun menetelmät eivät ole yleisesti hyvin tunnettuja, sillä olemme tottuneet näkemään muotoilun lähinnä tuotemuotoiluna, joka tähtää toiminnallisten, esteettisten ja kaupallisten arvojen täyttämiseen. Tässä luvussa avataan diskursiivisen ja kriittisen muotoilun taustoja lähdeteosten avulla. Näitä hieman marginaalisia suuntauksia akateemisesti tutkivia tahoja on vain muutamia ja siksi saatavilla oleva kirjallisuuskin on määrältään vielä hyvin vähäistä. Tämän opinnäytetyön taustan sekä työn tulkitsemisen kannalta on kuitenkin oleellisen tärkeää pohjustaa tarkemmin diskursiivisen ja kriittisen muotoilun menetelmiä. Tämä osio voi toimia lukijalleen myös suomenkielisenä tiivistettynä perehdytyksenä diskursiivisen muotoilun maailmaan.
DISKURSIIVINEN MUOTOILU
Diskursiivinen muotoilukin suunnittelee ja luo esineitä ja konsepteja, mutta sen laajan kategorian ensisijainen päämäärä perinteisen muotoilun tavoitteiden – käytettävyyden ja haluttavuuden – sijaan on ideoiden kommunikointi ja reflektoinnin aiheuttaminen (Tharp & Tharp 2018, 7, 10). Konseptuaalisuuden ideapohjaisuus kuuluu myös diskursiiviseen muotoiluun, mutta tavoite on korkeammalla ajattelun ja tietämisen osalta sen käsittäessä psykologisia, sosiologisia tai ideologisia kulmia (emt. 93). Diskursiivinen muotoilu on keskustelua muotoilun kautta ja siihen liittyy ensisijaisesti assosiaatio aiheeseen tai diskurssin ilmeneminen esineessä. Viestityn tiedon välittyminen ja sen vaikuttavuus edellyttää sen levittämistä, vastaanottamista ja reaktiota viestinnän käytäntöjä mukaillen. (Emt. 102.)
Diskursiivinen muotoilu kuuluu konstruktiivisen muotoilututkimuksen alle, jossa konstruktiolla on keskeinen rooli tiedon rakentamisessa. Tämä konstruktio voi olla prototyypin tasolla oleva tuote, systeemi, tila, viesti tai skenaario, malli tai yksityiskohtainen konsepti (Koskinen ym. 2011, 4–6.) Konkreettisesti konstruoimisen avulla voidaan hahmottaa ongelmia ja löytää uusia muuten huomaamatta jääviä asioita. Monet esimerkit osoittavat, että asioiden tekemisellä on arvonsa, vaikka ajattelun ja diskurssin arvostaminen tekemisen yläpuolelle onkin akateeminen taipumus. (Emt. 2.)
Muotoilijat voivat laajentaa ammatillisia ulottuvuuksiaan ja arvon tuottamista pyrkiessään vaikuttamaan diskursiivisen muotoilun avulla isoihin ja monimutkaisiin ongelmiin liittyvään ajatteluun. Diskursiivinen muotoilu etsii älyllisiä ulostuloja ja on heijastelun katalyytti. (Tharp & Tharp 2018, 8, 103.)
Muotoilun materiaalinen kieli, piirteet ja perinteet on siis valjastettu aineettomiin tarkoituksiin (Tharp & Tharp 2018, 7). Diskursiivinen muotoilija voi myös hyödyntää tavanomaisen muotoilun tapaan hyödyllisyyden, käytettävyyden ja haluttavuuden toteuttamista, mutta epäsuorasti ja kiertäen muotoilulle tavallista tuottavuuteen keskittymistä (emt. 103). Tuotetyyppejä, funktioita, ulkomuotoja ja muita elementtejä käyttäen muotoilija voi sijoittaa luotuihin esineisiin selviä ja tarkoituksellisia merkityksiä ja mielikuvia tavoitteenaan sanoa jotakin ihmisistä ja yhteiskunnasta tai sanoa näille jotakin. Mitä luotu esine tai konsepti tarkoittaa tai sanoo siitä kulttuurista, jossa se esiintyy tai voisi esiintyä? (Emt. 13.)
Diskursiivisen muotoilun jaottelu
Diskursiivinen muotoilu on Tharpin ja Tharpin mukaan yläkategoria usealle muotoilua ensisijaisesti älyllisenä ja kommunikoivana välineenä käyttävälle suuntaukselle. Tunnetuimpia alalajeja ovat kriittinen muotoilu, spekulatiivinen muotoilu ja muotoilufiktio. Muotoiluteorian ja merkitysten tulkinnan sekä suuntausten kehittämisen kannalta eri jaottelujen määrittely on oleellista, vaikka muotoilijat itse eivät kokisikaan tärkeänä lokeroida toimintaansa. (Tharp & Tharp 2018, 85.)
Jaottelut ja termien määritelmät voivat johtaa myös uusien yhdistelmätermien luomiseen, kuten esimerkiksi spekulatiivinen kriittinen muotoilu. Haasteena on kuitenkin se, että muotoilijat itse välttävät usein tarkkaa eroavaisuuksien määrittelyä ja se, ettei kumpikaan termi onnistu kuvaamaan uutta tyyliä onnistuneesti. (Tharp & Tharp 2018, 93.)
Tharpin ja Tharpin mielestä oleellisinta onkin ilmaista diskursiivisen muotoilun pääasiallista olemusta, sillä monet sen alalajeista selvästikin kehittyvät, mukautuvat tai jopa katoavat ja uusia suuntauksia syntyy. Diskursiivinen muotoilu sekoitetaan yleensä kriittisen muotoilun uudeksi versioksi, mutta kriittisyys on kriittisen muotoilun ydinelementti. Yleisin ongelma lienee kriittisen ja diskurssin ilmausten sotkemisessa, sillä diskurssia voi esiintyä myös täysin ilman kriittisyyttä tai vastustavaa luonnetta. (Tharp & Tharp 2018, 88.)
Spekulatiivisen muotoilun konkarit Anthony Dunne ja Fiona Raby ovat todenneet kirjan haastattelussa, että vaikka kriittisen muotoilun termistä kiistely, sen haastaminen ja sen avulla töiden määrittely ovat hyviä asioita ovat he kuitenkin huolissaan, että termistä tulee vain liian tarkkaan määritelty muotoilutoimintaa ja kriittisen muotoilun suuntausta rajoittava etiketti (Tharp & Tharp 2018, 91). Yleisemmin diskursiivisen muotoilun monipuolinen ja rikas toiminnan kenttä voi lisätä myös muotoilijan käsitystä sekä omista että alan mahdollisuuksista ja auttaa myös muotoilualan asemoinnin ymmärtämistä (emt. 107).
KRIITTINEN MUOTOILU
Pääoman ja tuotannon ulkopuolelle sijoittuva kriittisen muotoilun lähestymistapa kyseenalaistaa kritisoiden ja argumentoiden vallalla olevaa muotoilua, teknologiaa, hyödykkeitä ja taloudellisia voittoja. Kriittisen muotoilun tuotokset ovat syntyneet esittelyä eivätkä tuotteiden myymistä varten, ja ongelmien ratkaisun sijaan ne pyrkivät löytämään ja osoittamaan ongelmia muotoilun ja yhteiskunnallisen keskustelun sisällä. (Malpass 2017, 4.) Parhaimmillaan kriittisen muotoilun arvo toteutuu vanhojen ajatusmallien haastamisessa ja mahdollisesti jopa muutoksen katalyyttinä samalla kehittäen ja kypsyttäen itse kriittisen muotoilun käytäntöjä (emt. 3). Kriittinen muotoilu voikin auttaa meitä todellisuussuhteemme kollektiivisessa uudelleenmäärittelyssä (Dunne & Raby, 2013, 2).
Kriittisen muotoilun menetelmä eroaa painotuksessaan ja tarkoituksessaan tuote- ja teollista muotoilua hallitsevasta reaktiivisesta ongelmanratkaisusta, ja se on perustavanlaatuinen luova tutkimusmenetelmä, jota ajaa uusien mahdollisuuksien visioiminen (Malpass 2017, 85). Kriittisen muotoilun menetelmät toimivat yleisön osallistamisen ja keskustelun herättämisen välineenä rohkaisten ihmisiä ajattelemaan kriittisesti työhön sisällytettyjä aiheita. Kriittistä muotoilua voidaankin kutsua tunnepitoiseksi menetelmäksi selittävän sijaan, sillä se asettelee kysymyksiä, muttei suoranaisesti tarjoa vastauksia tai ratkaisuja esitettyihin kysymyksiin tai muotoiluongelmiin. (Emt. 41.) Menetelmän ytimessä on myös ajatus, että moraali ja muotoilu voivat toimia yhdessä moraalisena välittäjänä muuttaen käyttäytymistä ja arvoja tai ne voivat toimia moraalisena edustajana valottaen nykyisiä arvoja visuaalisuudellaan ja materiaalisuudellaan tai moraalisena heijastumana rohkaisten perusteellisempaan ymmärrykseen asioiden lyhyt- ja pitkäkestoisista vaikutuksista (Allen 2019, 171). Kriittinen muotoilu lainaakin kriittiseltä teorialta (Koskinen ym. 2011, 90).
Muotoilija toimii kriittisessä muotoilussa tekijänä ja kriitikkona. Kriittisen muotoilun menetelmää pidetään auktoritatiivisena menetelmänä, jossa esitetyt kommentit – mahdollisesti osin vielä toteutumattomistakin – huolenaiheista on suunnattu yleisölle keskusteluun osallistamiseksi. Vaikka kriittinen muotoilu onkin yksi tuotemuotoilun muoto ei se kuitenkaan ole puhdasoppinen muotoilumenetelmä, mutta poliittisesti ja yhteiskunnallisesti sitoutuneet menetelmät haastavat ja laajentavat tuotemuotoilun alaa. Kriittisessä muotoilussa työ suunnataan joko sisäänpäin itse alaan liittyviin asioihin tai ulospäin laajempiin sosiaalisiin tai teknisiin aiheisiin. (Malpass 2017, 88.) Monissa tapauksissa kriittinen muotoilu tutkii muotoilun yhteiskunnallista toimijuutta (emt. 73). Kriittisen muotoilun menetelmä on, ja sen tulisi aina olla, muutostilassa ja kehittyä niin kauan kuin myös ala ja sitä hallitsevat mentaliteetit ovat muutostilassa ja kehittyvät (emt. 132).
Spekuloimalla enemmän kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja tutkimalla vaihtoehtoisia skenaarioita, tulevaisuudesta tulee muovailtavampi, ja on mahdollista määritellä osatekijöitä, jotka voivat lisätä toivotumpien tulevaisuuksien toteutumista samoin kuin ei-toivottuihin tulevaisuuksiin johtavia tekijöitä voidaan tunnistaa ajoissa (Dunne & Raby 2013, 6). Jokapäiväiseen elämään sovellettavia ideoita tulisi kyseenalaistaa enemmän ja muotoilun roolin tulisi olla tässä ennakoivasti yhteiskunnallinen ja käytännöllinen. Spekulatiivisten mallien kehittäminen vaatii vastavirtaan sekä tuotteiden ja teknologioiden taakse menoa. Ihmisyyttä ja muuttuvaa suhdettamme luontoon ja näiden merkityksiä tulee tarkkailla etäämmältä. Tällainen muutos vaatii uusia muotoilumetodeja, rooleja ja konteksteja. (Emt. 49.) Muotoilun retoriset keinot voivat olla myös yksi maailman asioita parantava voima (Allen 2019, 2).
Muotoilun kielen mahdollisuus esittää kysymyksiä, provosoida ja inspiroida on juuri konseptuaalista muotoilua määrittelevä ominaisuus. Markkinoista erillinen ja itsenäisempi asema luo kriittisestä muotoilusta rinnakkaisen muotoilukanavan, joka voi tutkia ideoita ja ongelmia vapaammin kuin kaupallisessa muotoilussa on mahdollista. Muotoilun osalta tämä voisi luoda myös uusia esteettisiä mahdollisuuksia teknologialle sekä yhteiskunnallista, kulttuurillista ja eettistä osallistumista tiede- ja teknologiatutkimuksiin tai suuren mittaluokan ongelmiin kuten demokratiaan, kestävään kehitykseen, ja kapitalistisen järjestelmän vaihtoehtoihin. (Dunne & Raby 2013, 12.) Välttääkseen kuitenkin syytöksiä eskapismista tulee näiden konseptuaalisten ideoiden onnistua liittämään itsensä jollakin tavalla elävään elämään (Dunne 2008, 84).
Tiede ja muotoilu voivat toimia yhdessä eri tavoin kuten tutkimuksen havainnollistamisessa tai kommunikoinnissa, tutkijan ja muotoilijan välisessä yhteistyössä, muotoilijan tekemässä tieteessä ja tutkimuksessa ilmenneiden seikkojen tarkastelussa muotoilun keinoin (Dunne & Raby 2013, 148). Tutkimalla ideoita ennen kuin niistä tulee tuotteita tai edes teknologioita, muotoilijat voivat tarkastella mahdollisia seurauksia ennen kuin ne tapahtuvat (emt. 47). Kriittisen muotoilun käytäntöä onkin kasvavissa määrin kiitelty sen tutkimuspotentiaalin vuoksi, mutta sen haastavat ja välillä aktivistisetkin toimintatavat nähdään ulkopuolisena teolliselle muotoilulle ja tuotemuotoilulle (Malpass 2017, 51). Kriittisen muotoilun projektissa muotoilumetodeissa korostuu juuri teolliselle muotoilulle ominaiset heijastelevat prosessit ja tekemisen kautta ymmärtäminen, välinepohjainen luovuus sekä muotoilun tuotosten ja prosessien avaaminen (emt. 130).
Suurin osa muotoilusta on myötäilevää ja mukailee vallalla olevia arvoja ja oletuksia. Kriittinen muotoilu asemoituu yhteiskunnallisen tutkimuksen muodoksi ja kyselyn välineeksi, joka konseptuaalisten tuotteiden kautta yhdistää esteettisen kokemuksen jokapäiväiseen elämään. Lähestymistapa hyödyntää vieraannuttamista ja asettuu käyttäjän ja esineen väliin etsien usein kohtaamispistettä ihmisten älyllisten ja tunteellisten tarpeiden kanssa provosoidakseen keskustelua ja kritiikkiä. (Malpass 2017, 46.) Kriittinen muotoilu tarjoaa yleisölleen viestintämateriaalia, joka heijastelee ja järjestelee erilaisia huolenaiheita (emt. 61). Kriittisen muotoilun metodit saada ihmiset ajattelemaan on vahva lainaus taiteelta, ja ne toimivat kuin musteläikkätesti, johon ihmiset voivat heijastaa kysymyksiään ja huolenaiheitaan (Koskinen ym. 2011, 95). Konseptuaalinen muotoilu voi käyttää yhteiskunnallisesti osallistuvaa muotoilua tietoisuuden lisäämiseen, satiirina ja kritiikkinä, inspiraationa, peilaamiseen, älykkäänä viihteenä, esteettiseen tutkimiseen, tulevaisuuden spekulointiin ja muutoksen katalyyttinä (Dunne & Raby 2013, 33).
Merkitykselliseen keskusteluun yhteiskunnan kanssa kuuluu myös vastuu. Voimaannuttamiseen ja tiedottamiseen pyrkivä kriittinen teoria tai kriittinen muotoilu voivat vaikuttaa ylhäältä päin julistamiselta ja siksi ne molemmat saattavat kärsiä elitismin kritiikistä. Muotoilijan tulee kuitenkin olla tietoinen tästä väistämättömästä asetelmasta ja heijastella sitä omaan kantaansa ja työhönsä. (Tharp & Tharp 2018, 155.)
Kriittisen muotoilun menetelmä on mielikuvituksellinen alkuun paneva menetelmä, kuvailun tapa, aineellistamista, sosiomateriaalisen todellisuuden esineiden roolien ajatusten tutkimista sekä tieteellisten ja teknologisten tulevaisuuksien tutkimista, joko tulevaisuuskuvitelmia tai näkemyksiä vaihtoehtoisesta nykyhetkestä (Malpass 2017, 61). Tutkijat asettuvat vallalla olevia ideologioita vastaan, ja esimerkiksi teknologisia mahdollisuuksia voidaan tutkia kokeellisen muotoilun avulla (Koskinen ym. 2011, 95).
Ongelmien ratkaisussa yksi asioiden pilkkomista ja tutkailua helpottava tekniikka voi olla epäratkaisujen (anti-solution) miettiminen, jossa kysyttävät kysymykset ovat tavoitteelle päinvastaisia, kuten ”kuinka estää ihmisiä kierrättämästä”. Tämä käänteisyys saattaa paljastaa ratkaisuja asioiden ydinongelmiin, ja pidemmälle vietynä jopa esitelty konsepti voisi olla ratkaisulle päinvastainen. (Allen 2019, 130.)
Diskursiivisena menetelmänä myös kriittisessä muotoilussa esineiden muotoilun ja niiden käytön narratiivissa tarinankerronnalla ja skenaarioiden rakentamisella on tärkeä rooli (Malpass 2017, 2). Retoristen keinojen käyttö kriittisessä muotoilussa toteutuu käytön narratiivien kautta tarkoittaen esineen kontekstin ja skenaarioiden esittelyn suunnittelua tavalla, joka antaa lisämerkityksiä esineelle. Käytön narratiivien avulla muotoilija ottaa tarinankertojan roolin, jolloin keksityt skenaariot osoittavat esineen roolin ja paikan, mutta myös kuviteltu tai retorinen vuorovaikutus esineen kanssa vahvistaa keksittyä skenaariota uskottavammaksi. (Emt. 47.) Retoriikan avulla kriittisen muotoilun menetelmä auttaa tehtäväänsä saavuttamaan pääasiallisen tavoitteensa eli tarkoituksellisen viestinsä välittämisen keskustelun ja väittelyn sytyttämiseksi (emt. 83).
Kriittinen muotoilu voi usein käsitellä synkkiä teemoja, mutta synkkyyden käyttäminen ei ole itseisarvo vaan negatiivisuuden positiivista käyttöä, kuten esimerkiksi varoittavien tarinoiden hyödyntäminen (Dunne & Raby 2013, 38). Myös huumori on kriittisen muotoilun menetelmässä tärkeä elementti, mutta usein satiirin ollessa tavoitteena saavutetaan kuitenkin vain parodiaa ja pastisseja. Katsojan tulisi kokea esitetty dilemma ja pohtia onko kyseessä vakava aihe vai ei tai onko se todellista vai ei. (Emt. 40.) Narratiivin laatu on oleellista, sillä se sijoittaa tuotteen kontekstiin ja auttaa katsojaa ymmärtämään ja osallistumaan. Monitulkintaisuus ja ympäripyöreästi esittäminen ovat käytännöllisiä kysymysten herättämiseksi, sillä kysymme ’miksi’ ja ’entä jos’, mutta se auttaa myös terävöittämään satiiria tekemällä vaikeaksi kaikki vertailut tarkasteltavan kohteen ja siihen rinnastuvan esineen välillä. (Malpass 2017, 115–116.) Niin sanottu dark design puolestaan ei ole pessimististä, kyynistä tai ihmisvihamielistä, vaan vastanäkemys muotoilulle, joka tekee asioiden kiistämisellään enemmän vahinkoa kuin hyvää, ja sitä ajaa idealismi ja optimismi muotoilun mahdollisuuteen toimia muutoksen voimana. Negatiivisuus, varoittavat tarinat ja satiiri voivat kiskoa katsojan ulos mukavuusalueeltaan. (Dunne & Raby 2013, 43.)
Jotta muotoilun ja esineiden käyttämisen ehdollistettu tottumus ja tuttuus voidaan osoittaa, on monimerkityksisyyden käyttö oleellista kriittisen muotoilun käytännössä. Rutiinit ja itsestäänselvyydet tulevat helpommin nähtäviksi esineissä, jotka ovat epätavallisia ja moniselitteisiä ja joista uupuu juuri se totuttu tuttu itsestään selvä olemus. Kriittisen muotoilun esitykset tähtäävät vieraannuttavaan vaikutukseen etäännyttääkseen katsojansa kohteen tavanomaisesta käyttötavasta tai roolista. (Malpass 2017, 63.) Häiritsevien esineiden tärkein tehtävä on tulla nähdyksi, ja ne luovat mahdollisuuden tarkkailulle ja osallistumiselle. Kommunikoiva tilanne osoittaa kriittisyydellä itse esineen rakennelman ja sen mahdollistavat taustatekijät. Käsityö- ja muotoiluesineiden laaja läsnäolo tekee mahdolliseksi tulkita sekä niitä itsessään että materiaalisen maailman merkityksenantoa ja sen tuotantoa tukevia hierarkioita ja sääntöjä. (Mazé ym. 2013, 67–68.)
Kriittiset muotoilijat haluavat ravistella jokapäiväisiä rutiineja ja saada ihmiset tietoisiksi todellisista tarpeistaan. Muotoilu muokkaa jokapäiväistä elämää lähes huomaamattomilla tavoilla, ja ihmisten rooli on usein vain yksinkertainen ja perässä seuraavan kuluttajan rooli. (Koskinen ym. 2011, 95.) Oleellisena kriittisten lähestymistapojen perinteeseen tuotemuotoilussa ja arkkitehtuurissa kuuluu sen tavoite synnyttää vaihtoehtoisia näkemyksiä ja kertoa tarinoita inhimillisistä arvoista ja käyttäytymisestä, joiden merkityksen kaupallinen tuotemuotoilu on laiminlyönyt (Malpass 2017, 123).
Tutkimusmetodina kriittinen muotoilu ei ole objektiivinen eikä selittävä, ja sen ytimessä on subjektiivisuus, monimerkityksisyys ja tuotetut esineet, jotka toimivat mielikuvien herättäjinä. Kriittinen muotoilu tutkimusmetodina asettuu kysymään enemmän kysymyksiä kuin mihin se tavoittelee vastaavansa, ja tahallinen monimerkityksisyys tuo katsojan koettavaksi ilmiön, joka jäisi muuten huomaamatta. (Malpass 2017, 14.) Esineiden sosiaaliset asiayhteydet paljastuvat tarkkailemalla päivittäisiä olosuhteita ja käytäntöjä (emt. 73). Kriittinen muotoilu voi osoittaa mitä saattaa tapahtua, ellei käyttäytymisemme muutu, mitä voidaan saavuttaa, jos se muuttuu tai yksinkertaisesti esittämällä mitä tulisi muuttaa ja miten. Vaikka tämä pohjaakin idealistiseen näkemykseen ihmisluonteesta, kriittinen muotoilu haluaa mieluummin nähdä ihmiset vapaina toimijoina, joilla on ulkoisista rajoitteista huolimatta oma kyky päätöksentekoon. (Dunne & Raby 2013, 161.)
Kriittiseen muotoiluun liittyy myös Koskinen ym. (2011) esittämä yksi konstruktiivisen muotoilututkimuksen toiminta-alue showroom, jossa on kyse paljastamisesta, väittelystä, ongelmien ja asioiden uudelleen tulkitsemisesta. Monitulkintaisuus ja kiistely kuuluvat siihen aivan kuin ne kuuluvat myös nykytaiteeseen. Filosofian, psykologian ja yhteiskuntatieteiden lisäksi showroom rakentuu taiteelle ja muotoilulle. (Koskinen ym. 2011, 103.) Showroom kyseenalaistaa sen, kuinka näemme ja koemme materiaalisen maailman, ja se yrittää löytää muutoksen väittelyn avulla ollessaan täten vaikuttunut muotoilun kriittisistä ja taiteellisista lähestymistavoista (emt. 94–95). Yhtenä showroomin taustatekstinä voidaan pitää tässä luvussa viitatun spekulatiivisen muotoilijan Anthony Dunnen Hertzian Tales -kirjaa, joka esittelee toisiaan risteävien teorioiden verkon, ja lainaa semiotiikan, tuotesemantiikan, ranskalaisen epistemologian, fenomenologian ja jälkimodernin kulutustutkimuksen teorioita (emt. 103).
Dunnen showroomin taustalla on ajatus tavanomaisen galleriatilan muuttumisesta tilaksi, joka esittää konseptuaalista kuluttamista kriittisten tuotteiden välityksellä. Tämä muutos tapahtuu diskursiivisen muotoilun menetelmän avulla, sillä pelkän esineen esittely saattaa johtaa sen tulkitsemiseen sille tavanomaisen ja tunnetun tavan mukaan, mutta sen estetiikkaa muuttamalla ja yhdessä vieraamman ympäristön ja ajatusmaailman kanssa esitettynä ne vaativat katsojaa ajattelemaan tilanteen uudelleen oikeaan elämään verrattuna. Muotoilijasta tuleekin soveltava konseptitaiteilija, joka sosialisoi taiteen menetelmiä liittämällä ne suurempaan ja saavutettavampaan kontekstiin säilyttäen kuitenkin menetelmän heijastelua provosoivan kyvyn. (Dunne 2008, 100.)
Muutama vuosikymmen sitten, kun muotoilu alkoi osallistua kvalitatiiviseen tutkimukseen, olivat sen menetelmät lainattu antropologialta, sosiologialta, psykologialta ja sosiaalipsykologialta, joka johti kritiikkiin alan oman ymmärryksen pinnallisuudesta, mutta lopulta myös muotoilualan omien metodologioiden ja teorioiden syntymiseen. Diskursiivinen muotoilu kohtaa samankaltaista epäilyä kriittisen teorian edustajilta. Tharp ja Tharp uskovatkin, että myös diskursiivinen kenttä kehittyy samaan tapaan kuin koko muotoilun alue on tehnyt tähän päivään asti. (Tharp & Tharp 2018, 302–303.)
Dunnen ja Rabyn mielestä kaikki hyvä muotoilu on kriittistä. Usein kriittinen muotoilu sekoitetaan kriittisen teorian tai pelkän kriittisyyden kanssa, mutta se ei ole kumpaakaan vaan kriittistä ajattelua, joka ei ota asioita itsestään selvinä, on skeptistä ja kyseenalaistaa. Kriittinen muotoilu käsittelee laajoja monimutkaisia asioita, ja se on kriittisen ajattelun tulkintaa materiaalisuuden kautta. (Dunne & Raby 2013, 35.)
Muotoilun luonne on lähtökohtaisesti optimistinen ja se esittää usein suuretkin ongelmat ratkaistavissa olevina. Ajattelemme muotoilua vain ongelmanratkaisuna silloinkin, kun kyse on vain estetiikasta. Kaikki nykyajan haasteet eivät kuitenkaan ole korjattavissa, mutta arvomme, uskomuksemme, asenteemme ja käyttäytymisemme ovat. (Dunne & Raby 2013, 2.)
Kuten elämä ja luontokin, myös itse luomamme maailma elää vuorottelevien kausien mukaan, joiden odotetaan eroavan toisistaan. Seuraavan kauden luonne saattaa olla vastareaktio edeltäjälleen oli kyse sitten yhteiskunnallisesta ilmapiiristä tai muodista. (Sudjic 2008, 163.) Kriittisen muotoilun historia perustuu myös tällaiseen reaktioon.
Kriittisen muotoilun jaottelu
Diskursiivisen muotoilun alla kriittinen muotoilu voidaan määritellä myös eräänlaiseksi yläotsikoksi, joka voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan niiden käsittäessä assosiatiivisen muotoilun, spekulatiivisen muotoilun ja kriittisen muotoilun suuntaukset. Malpassillekin näiden jaotteluiden tavoitteena on menetelmien eri sävyjen tutkiminen, mutta myös kriittisen muotoilun ymmärtämisen arkikielisyyden problematisointi. Kaikki kriittisen menetelmän muodot toimivat satiirisena muotoiluna, jossa satiirin käyttö toimii itse kritiikin ja väittelyn perusteena. (Malpass 2017, 92.) Satiiri puolestaan toimii konstruktiivisena yhteiskunnallisena kritiikkinä (emt. 113). Spekulaatiota ja kuvittelua hyödyntävät strategiat voivat keskittyä tulevaisuuden ongelmiin tai muotoiluehdotuksen lopputulokseen. Ne voivat vapauttaa käytännöllisyyden rajoitteista tehden tilaa uusille olettamuksille. (Allen 2019, 172.)
Dunne ja Raby jaottelevat kirjassaan toisiinsa yhdistyviä, ja usein huonosti ymmärrettyjä muotoilun luokitteluja seuraavasti: spekulatiivinen muotoilu, kriittinen muotoilu, muotoilufiktio, muotoilutulevaisuus, antimuotoilu, radikaali muotoilu, kuulusteleva muotoilu, muotoilu väittelyn vuoksi, vastakkain asetteleva muotoilu, diskursiivinen muotoilu, tulevaisuuden maisemointi ja muotoilutaide (Dunne & Raby 2013, 11). Tharp ja Tharp lisäävät diskursiivisen muotoilun alle listaan vielä seuraavat suuntaukset: kyseenalaistava muotoilu, toisinajatteleva muotoilu, spekulatiivinen uudelleenmuotoilu, reflektiivinen muotoilu, kriittinen artefakti -metodologia, taktinen media sekä ehdotuksellisen, spekulatiivisen ja yllyttävän designin yhdistävä trio. Suuntauksista löytyy ainutlaatuisia eroja, mutta ne ovat kaikki älyllisesti suunnattuja muotoilutapoja, jotka tähtäävät keskustelun ilmaisuun esineiden kautta. (Tharp & Tharp 2018, 87.) Kriittisen muotoilun kolmesta päälajista historian kehityskulussa ensin syntyi assosiatiivinen muotoilu, jota seurasi kriittinen muotoilu ja viimeisimpänä kehittyi spekulatiivisen muotoilun suuntaus (Malpass 2017, 92).
Assosiatiivinen muotoilu
Assosiatiivisen muotoilun juuret löytyvät italialaisesta kriittisestä muotoilusta ja antimuotoilusta. Se on vaikuttunut alun perin konseptitaiteesta lainatusta kumouksellisuudesta ja kokeellisuudesta, jotka muotoilijat ovat valjastaneet kritisoimaan teollisen muotoilun hallitsevaa mielenlaatua. (Malpass 2017, 91.) Assosiatiivinen muotoilu tähtää erilaisten näkökulmien tarjoamiseen ja siten esineiden sekä niiden ympäristön vallalla olevien perinteiden ja arvojen uudelleen ajatteluun. Tyypillisesti tutkimuksen ja kritiikin kohteeksi valitaan muotoilumenetelmät, muotoilun suhde tuotantoon, materiaalit, kestävä kehitys tai kulutuskäyttäytyminen. Assosiatiivinen muotoilu on lakoninen muotoilumenetelmä, sillä se nojaa enemmän taiteelliseen spekulointiin kuin tuotantokeskeiseen muotoiluun. (Emt. 92.) Assosiatiivinen muotoilu haastaa ideoita, perinteitä ja käyttäjiä itseään leikkien mielleyhtymillä, josta nimitys assosiatiivinen juontuu. Se haastaa tottuja ja sisäänrakennettuja olettamuksia tuotteista hyödyntäen alan tavanomaisia kehyksiä väitelläkseen ja horjuttaakseen normeja. Ennen kaikkea assosiatiivinen muotoilu tekee tutuista esineistä hieman vieraita. Verrattuna spekulatiiviseen ja kriittiseen muotoiluun assosiatiivisen muotoilun arkkityypit ovat muodoltaan ja toiminnaltaan rationaalisempia. (Emt. 93.)
Assosiatiivinen muotoilu toimii hienovaraisen horatialaisen satiirin kautta, ja kritiikin rakentaminen tapahtuu parodioimalla muotoilua. Tässä lähestymistavassa muotoilija valitsee olemassa olevan vakavalla tarkoituksella suunnitellun työn tai hyvämaineisia ominaisuuksia sisältävän esineen ja pyrkii esittämään ne naurunalaisesti liittämällä niihin ristiriitaisia ideoita. Tämä saavutetaan esittämällä ne kyseenalaisissa muodoissa tai uudelleenvalmistamalla ne sopimattomista materiaaleista tai yrittämällä horjuttaa niiden tavallista käyttökontekstia. (Malpass 2017, 113.) Kommentointi sisältyy esineeseen materiaalien ja muotojen kautta hyödyntäen yleisesti tuttuja piirteitä ja merkityksiä. Esineet tarjoavat lakonisen kritiikin, ja ne esiintyvät usein sellaisenaan ilman liittämistä ulkopuoliseen lisätietoon, kuten tekstiin, kuviin tai videoon. Assosiatiivisessa muotoilussa esineet itsessään ovat rationaalisia, totuttuja ja ymmärrettäviä, mutta tuttujen typologioiden horjuttaminen ja näistä esineistä vieraiden tekeminen luovat niiden monitulkinnallisen kontekstin. (Emt. 115–116.)
Kriittinen muotoilu
Kriittinen muotoilu kritisoi sosiaalisia, kulttuurillisia, teknillisiä ja taloudellisia asetelmia ja valtaa muotoilemalla kriittisiä artefakteja haastaen tavanomaiset tavat lähestyä ihmisen ja esineen välistä vuorovaikutusta (Malpass 2017, 91–92). Kriittinen muotoilu keskittyy muotoiluobjektien ja -menetelmien senhetkisiin yhteiskunnallisiin, kulttuurillisiin ja eettisiin seurauksiin, ja kriittiset muotoilijat tarkastelevat nykypäivän kulttuurihorisonttia ja kritisoivat jo olemassa olevaa. Sen juuret ovat kriittisessä yhteiskuntateoriassa ja sen ytimessä ovat vastatoiminnallisuus (para-functionality) ja käytön estetiikka. Esitetyn esineen ja käyttäjän välistä etäisyyttä laajennetaan hyödyntäen vieraannuttamista, joka luo uusia muotoja monimutkaisten ongelmien ilmaisemiseksi ja, joka mahdollistaa osuvien kommenttien tekemisen vallalla olevista sosioteknisistä, taloudellisista, poliittisista, kulttuurillisista ja psykologisista aiheista. Muotoilijan näkökulman artikulaatio on tärkeää ja menetelmällä on yhteisiä piirteitä muotoiluaktivismin ja kulttuurihäirinnän kanssa. Kriittinen muotoilu hyödyntää usein fiktiivisiä skenaarioita ja liittää esineet johonkin kontekstiin, ja vaikka tutun muotokielen käyttö on yleistä, sijoittuu käyttäjä silti todellisuuden ja fiktion välille. Keskustelun herättely tapahtuu luomalla jännite kysymyksenasettelulla, että mitä pitäisi muuttua, jotta esitetty asia voisi sijoittua todellisuuden normaaliin kulutustapaan. (Emt. 107–108.)
Satiirin osalta kriittinen muotoilu toimii eri tavoin kuin assosiatiivinen muotoilu, sillä se nojaa antiteeseihin, vastaehdotuksiin ja vertauskuviin. Sen satiiri on juvenalianista ja toimii vertauskuvien avulla rakennettujen tarinoiden kautta. Esitetyt skenaariot ovat keino visualisoida vaihtoehtoisuutta. Hävyttömien ja väkivaltaistenkin sävyjen käyttö on mahdollista mustaa huumoria herättelevässä lähestymistavassa. (Malpass 2017, 114, 116.) Kriittinen muotoilu esittää usein tarkan kritiikin jonkin puolesta tai jotakin vastaan (Tharp & Tharp 2018, 103). Suunnitellut tuotteet ovat itsessään vieraita ja epärationaalisia ja ne tarvitsevat siksi lisäinformaatiolla tuettua asiayhteyteen liittämistä juuri narratiivisen tarinankerronnan ja vertauskuvien avulla. Suhteellinen monitulkinnallisuus johdattelee yleisöä miettimään uusia ajatuksia, arvoja ja lopulta kyseenalaistamaan omia asenteitaan eli suunnitellut esineet toimivat kuin psykologinen peili. (Malpass 2017, 116–117.)
Kriittinen muotoilu voi rakentaa kritiikkinsä esiteltyihin esineisiin tai niiden ympärille, ja siihen liittyy usein vallitsevaa tilannetta kyseenalaistamaan ja vastustamaan rohkaiseva julistava tai vihjaileva ajattelutapa. Kriittistä muotoilua käytetään usein myös alan itsensä kritisointiin kohdistamalla sitä enemmän muotoilualan yleisölle. Kriittistä muotoilua on kritisoitu elitistisestä asenteesta ja älyllisestä laiskuudesta verrattuna kriittiseen teoriaan liittyviin tieteenaloihin, ja spekulatiivinen muotoilu näyttääkin osin syntyneen vastauksena tälle vastustukselle. (Tharp & Tharp 2018, 86.)
Spekulatiivinen muotoilu
Spekulatiivinen muotoilu on keskittynyt tieteeseen ja teknologiaan ja se kommentoi niiden kehitystä hyödyntäen yhteiskuntatieteellisiä tutkimuksia ja teorioita (Malpass 2017, 91). Tyypillisesti se keskittyy uusien tulevien tiedekeksintöjen ja soveltavan teknologian domestikaatioon, materiaalikulttuuriin, sosioteknisiin trendeihin ja se kehittää skenaarioita, joissa tuotteiden käyttö tapahtuu uusissa konteksteissa. Utopististen tai dystooppisten visioiden luomisen sijaan spekulatiivisen muotoilun toteamukset pyrkivät tutkimaan uuden tieteen eettisiä ja yhteiskunnallisia seurauksia, joiden kommunikoijan roolissa on teollinen ja tuotemuotoilu. (Emt. 100–101.)
Spekulatiivinen muotoilu haluaa tarttua perinteisen teknologisen suunnittelun unohtamiin teknologiaan liittyviin tekijöihin ja ongelmiin. Se kyseenalaistaa miksi meidän tulisi omaksua kehittyvän teknologian ja tieteen keksintöjä sekä esittää niiden mahdollisia seurauksia. (Malpass 2017, 56.) Sen vakuuttavat skenaariot ja esineet kysyvät usein ovatko esitetyt sosiotekniset tulevaisuudet toivottavia (Tharp & Tharp 2018, 86). Spekulatiivisen muotoilun ottama asema on neutraalimpi ja uteliaampi kuin kriittisen muotoilun, ja se välttää ottamasta puoltaan asioihin, mutta pyrkii kuitenkin nostamaan aiheita huomion ja keskustelun piiriin. (Emt. 103–104.) Spekulaation ei tule visualisoida vain parempaa maailmaa vaan herättää katsojan halun sitä kohtaan. Muotoilun arvo voidaan nähdä myös markkinoista ulkopuolisena aivan kuin vaihtoehtona taiteelle. (Dunne 2008, 83.)
Elektroniset esineet ovat suosittuja aiheita ja erilaisten viestien välittäjiä diskursiivisen muotoilun suuntauksissa, mutta samaan aikaan työn hyvistä tarkoituksista huolimatta elektroniikan negatiiviset ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset jäävät usein täysin sivuun, ja tätä välinpitämättömyyden ylläpitoa tulisi varoa (Tharp & Tharp 2018, 305). Dunnen mielestä muotoilu ei muutenkaan osallistu seksikkääksi ja kulutettavaksi tekemiensä teknologioiden yhteiskunnallisiin, kulttuurillisiin ja eettisiin seurauksiin (Dunne 2008, xii).
Kuten kriittisessä muotoilussa tarvitsevat myös spekulatiivisen muotoilun tuotteet usein tuekseen skenaarioita ja esitystä voidaan avata visualisoiden esimerkiksi videoiden, valokuvien, performanssien avulla tai antamalla projektille kuvaileva ja yksinkertainen nimi. Kriittisen lähestymistavan muodostaa siis esineiden synteesi ja niihin liitetty materiaali. (Malpass 2017, 115–116.) Usein spekulatiivisen muotoilun luomat kehittyvään teknologiaan ja tieteeseen liittyvät innovaatiot eivät ole vielä sovellettavissa jokapäiväiseen elämään eli ne voivat olla epärationaalisia, mutta myös monitulkinnallisia eivätkä siksi suoraan sisäistettävissä. Esine ja sen käyttö ovat myös siksi riippuvaisia ulkoisesta tarinasta, jonka avulla ne voidaan sijoittaa asiayhteyteen sekä luoda merkitys esineelle ja sen käytön kontekstille. (Emt. 117.)
Spekulatiivisen muotoilun esineet voivat olla hyvinkin provokatiivisia, mutta sen kritiikin lähestymistapa on usein pehmeä vaihtoehtoisten tulevaisuusskenaarioiden kuvittelussa (Tharp & Tharp 2018, 86). Provokaatiota käytetään yleisesti herättämään epämiellyttäviä, ei-tervetulleita tai negatiivisia ajatuksia ja tunteita. Etenkin spekulatiivinen muotoilu ja muotoilufiktio hyödyntävät tätä negatiivisen kriittisissä asemoitumisissaan ja mahdollisissa dystopioissaan. (Emt. 146.) Näissä molemmissa myös esineiden skenaariota tukeva rooli on yleisempää, sillä esitetyt työt ovat usein monimutkaisempia ja työläämpiä tulkita (emt. 217). Äärimmäisen tai räikeän tapauksen esittely ovat parhaita tapoja saada katsoja huomaamaan tai myöntämään, että käsitelty asia on alun perinkin olemassa (Malpass 2017, 114).
Tyyliltään spekulatiivinen muotoilu on liioittelevaa ja satiiri saavutetaan asetelman tai tilanteen perspektiiviä muuttamalla. Eri seikkoja voidaan erottaa alkuperäisestä kontekstistaan korostamalla aiheen joitain puolia ja jättämällä toisia puolia vähemmälle huomiolle (Malpass 2017, 114.) Sen skenaariot johdattavat kuvittelemaan ideoita, jotka auttavat ajattelemaan arvoja ja uskomuksia materiaalisen kulttuurin yhteiskunnassa (Dunne & Raby 2013, 90, 94). Spekulatiivisessa muotoilussa Dunnea ja Rabya kiinnostaa narratiivia enemmän taustakulissit eli kuvitellun tapahtumapaikkana olevan yhteiskunnan arvot (emt. 75). Lähestymistavan tärkeimpiä elementtejä ovat Dunnen mukaan etenkin vaihtoehtoisten toimintojen suunnittelu suunnaten huomio laillisiin, kulttuurillisiin ja sosiaalisiin sääntöihin, kriittisten ja esteettisten roolien tutkiminen optimisoinnin ulkopuolella sekä vieraannuttamisen käyttö esineiden ja ihmisten välisten suhteiden kritisointia ja keskustelua varten (Dunne 2008, 147).
Spekulatiivisen muotoilun tavallisia kanavia ovat näyttelyt, julkaisut, lehdistö ja Internet, mutta jokaisella kanavalla on kuitenkin omat ongelmansa saavutettavuuden, elitismin, populismin, sivistyneisyyden ja yleisön osalta (Dunne & Raby 2013, 139).
Teksti on ote opinnäytteen Ruoka vai biomuovi? Materiaalikritiikki diskursiivisen muotoilun keinoin (Vähätupa 2020) menetelmäosiosta.
Lähteet
ALLEN, Tania 2019. Solving Critical Design Problems. Theory and Practice. New York: Routledge.
DUNNE, Anthony 2008. Hertzian Tales. Electronic Products, Aesthetic Experience, and Critical Design. Cambridge: The MIT Press.
DUNNE, Anthony & Raby, Fiona 2013. Speculative Everything. Design, Fiction, and Social Dreaming. Cambridge: The MIT Press.
KOSKINEN, Ilpo, Zimmerman, John, Binder, Thomas, Redström, Johan & Wensveen, Stephan 2011. Design Research Through Practice. From the Lab, Field, and Showroom. Waltham: Elsevier.
MALPASS, Matt 2017. Critical Design in Context. History, Theory, and Practices. New York: Bloomsbury Academic.
MAZÉ, Ramia, Olausson, Lisa, Plöjel, Matilda, Redström, Johan & Zetterlund, Christina 2013. Share This Book. Critical perspectives and dialogues about design and sustainability. Stockholm: Axl Books.
SUDJIC, Deyan 2009. The Language of Things. London: Penguin Books.
THARP, Bruce M. & Tharp, Stephanie M. 2018. Discursive Design. Critical, Speculatie, and Alternative Things. Cambridge: The MIT Press.